Lue Tapion Mainion juttu Kauppalehdestä (11.11.2020): Viljakas-kuivurin kehittäjän Jorma Marttilan yrittäjyystarina.

Homepölykeuhko sysäsi lypsykarjatilallisen yrittäjäksi – ”Yksin en olisi älykästä konttikuivuria pystynyt rakentamaan”

Lypsykarjasta luopumaan joutunut Jorma Marttila kehitti aurinkoenergiaa hyödyntävän konttikuivurin, joka haastaa öljykäyttöiset siilokuivurit viljan kuivauksessa.

Hakeuduin 1980-luvun lopulla yrittäjäkurssille, kun hömepölykeuhkon vuoksi jouduin luopumaan lypsykarjan pidosta”, kertoo Viljakas Oy:n toimitusjohtaja ja maanviljelijä Jorma Marttila Kestilästä, joka nykyisin kuuluu Siikalatvan kuntaan.

”Ensimmäisen yritykseni nimi on Marttilan puu ja metalli. Sen pääasiallisin artikkeli on noin tuhannen euron hintainen puinen höyläpenkki, joita olen valmistanut 1990-luvun alkupuolelta saakka”, Marttila sanoo.

Yritystoiminnan ohessa Marttila on viljellyt tilan noin 20 peltohehtaarilla myyntiin pääasiassa viljaa. Lisäksi viljelyssä on vuokrapeltoja. Viljan kuivaamisessa hän käytti aluksi syyspuinnin jälkeen perinteistä kylmäkuivuria.

FAKTAT

Jorma Marttila

Kuka: Maanviljelijä ja yrittäjä

Ikä: 64

Koulutus: Ylioppilas, erilaisia maanviljelyyn ja yrittämiseen liittyviä opintoja

Vinkkejä yrittäjyyttä pohtiville:

1. Verkostoidu ja tukeudu asiantuntija-apuun, sillä et osaa kaikkea itse.

2. Malta mielesi. Älä anna helposti periksi, sillä tuotekehitys myytäväksi tuotteeksi voi kestää vuosia.

”Kylmäkuivurin huono puoli on siinä, että viljaa pitää käännellä lapiolla tai ruuvisekoittimella, jotta sen saisi kuivattua tasaisesti. Se on raskasta ja pölyistä hommaa”, hän kertoo.

Marttila ihmetteli viljaa lapioidessaan, miksi tasokuivuria ei ole kehitetty 50 vuoteen, vaikka saatavissa on nykyaikaista ohjaus- ja säätötekniikkaa. Siinä kuivattava ilma puhalletaan alhaalta koko viljakerroksen läpi.

”Sen hyvä puoli oli siinä, että sen voi helposti puhdistaa, kun kuivaa esimerkiksi kuminaa. Kuminan siemeniä ei saada jäädä leipäviljan sekaan”, hän kertoo.

Sen sijaan suurin osa viljelijöistä on rakentanut öljyllä toimivia suurille viljamäärille tarkoitettuja siilo- eli lämminilmakuivureita, joiden kennoista ja onkaloista kuminan siemeniä on vaikea puhdistaa pois.

”Puhdistettavuus korostuu, kun tilat erikoistuvat esimerkiksi luomuun tai gluteenittoman kauran tuottamiseen”, hän sanoo.

”Lisäksi ne soveltuvat huonosti erikoiskasvien viljelyssä syntyvien pienten erien kuivattamiseen. Siilossa viljaa pitää olla vähintään kolmen metrin kerros, jotta puhalluskennot jäävät viljan sisälle. Muuten syntyy hukkapuhallusta”, Marttila kertoo.

Viljan kuivaaminen vie paljon energiaa

Peltoviljelyssä viljan kuivauksen osuus on noin puolet kokonaisenergian kulutuksesta, kun mukaan lasketaan kaikki, kuten traktorin kynnössä käyttämä polttoaine. Kannattavuutta on laskenut öljyn kallistuminen.

Marttilan kehittämä Viljakas-niminen automatisoitu tasokuivuri kerää mustista katto- ja seinäkeräimistä auringon lämpöenergiaa, joka puhalletaan kuivaamaan viljaa. Tehoa auringosta saadaan helposti jopa yli 100 kilowattia.

”Tällä voi säästää energiakustannuksissa jopa 90 prosenttia lämminilmakuivureihin verrattuna”, hän kertoo.

Kun ilma on riittävän lämmin, älykäs kuivuri käynnistyy automaattisesti ja optimoi kuivaustehon kuivattavalle viljalajille sopivaksi.

”Jos yöllä on kostea sää, märkää ilmaa on turha imeä kuivien jyvien sekaan. Laitteessa on automatiikka, joka pysäyttää kuivurin tarvittaessa”, Marttila sanoo.

”Onneksi maaseudulle saa projektitöihin suunnittelijoita, jotka ymmärtävät maataloutta.”

Kuivurissa on mahdollista käyttää myös muuta lämmönlähdettä, sillä se on merikonttiin rakennettu ja helppo siirtää, vaikka maatilan hakelämpökeskuksen viereen. Se maksaa noin 40000 euroa.

Kuivausprosessin aikana vilja pääsee vapaasti kiertämään ja sekoittumaan hydrauliikkakuljettimen avulla. Samanaikaisesti siitä puhdistetaan tehokkaasti roskat.

Konttikuivurissa on kerralla viljaa noin metrin kerros. Liikuteltavan kuivurin pituus on kuusi metriä ja leveys 2,5 metriä. Yhdellä kertaa siinä voi kuivattaa 2-3 peltohehtaarin viljat, lähes 15 kuutiota.

”Yksin en olisi älykästä konttikuivuria pystynyt rakentamaan. Onneksi maaseudulle saa projektitöihin suunnittelijoita, jotka ymmärtävät maataloutta”, Marttila kertoo.

”Laitteen automaatio-ohjelmaa kehitettiin muun muassa Oulun ammattikorkeakoulussa. Siitä tehtyä opinnäytetyötä valvoi entinen Nokian insinööri”, Marttila lisää.

Kuivureita valmistetaan kuusi ja yhdeksän metriä pitkinä. Osatoimituksesta vastaavat alihankkijat, kuten Rantsilassa sijaitseva Juntusen Konepaja.

Matkan varrella myös Marttilan perheen lapset ovat innostuneet yrittäjyydestä ja ovat nyt vuonna 2017 perustetussa perheyritys Viljakkaassa mukana.

Tapio Mainio, Kauppalehti”

Kauppalehti: Homepölykeuhko sysäsi lypsykarjatilallisen yrittäjäksi – ”Yksin en olisi älykästä konttikuivuria pystynyt rakentamaan”